9 - Aivoinfarktiriski

Isälläni oli aivoinfarkti 20 vuotta sitten. Siitä jäi jäljelle heikentynyt puhekyky (sammaltaa) ja liikuntakyky (kykenee kävelemään, mutta ei esim. juoksemaan tai hyppimään). Se, että isälläni on ollut aivoinfarkti, tarkoittaa, että minullakin on suurempi todennäköisyys saada se. Lihavuus puolestaan myös lisää riskiä sairastua.
En halua sairastua, en halua ottaa sitä riskiä, että joutuisin vaikkapa viettämään loppuikäni pyörätuolissa. Tämä on siis todellakin yksi painavimmista syistä laihtua.

Eilen olin niin totaalisen väsynyt, etten jaksanut kirjoittaa blogia. Eilinen kuitenkin meni ihan hyvin, vaikka olin mummolassa ja kiusauksia oli, en syönyt mitään ylimääräistä! Mummo otti ruokavalio-asiani ihan hyvin, luulin hänen haukkuvan minut lyttyyn, mutta sen sijaan hän olikin kannustava ja kehaisi, miten hyvä on että yritän laihtua. Vähän mummo kyllä napisi mm. vaaleasta leivästä, jota söin (kuului dieettiin), sekä siitä, etten juonut maitoa, kun mummon mielestä aina pitäisi syödä tummaa leipää ja juoda paljon maitoa. Mummo myös hieman kiusasi minua mansikoilla, muttei pakottanut syömään.
Eilen oli loppupäivästä joku ihan älytön hiilarihimo, teki mieli käydä kaupasta ostamassa mustikkatäytepitkoa, mutta en tehnyt sitä! Tosin vieläkin on kiusaus päällä, vähän lievempänä kuin eilen, mutta taistelen sitä vastaan ja uskon, että selviän sortumatta.

Jotenkin vaikea uskoa, että mennään jo kuudetta päivää ilman sortumisia. En ole varmaan ikinä päässyt näin pitkälle laihdutuksessa. Olen todella ylpeä itsestäni! Vaakakin näytti tänä aamuna 113,1 kg eli 3,7 kg on lähtenyt. Huomenna oletan, että luku alkaa 112:lla. Siitä onkin enää pari kiloa matkaa 110 kg:n tavoitteeseen ja palkintoon!

"Anterior hand raises and side lunges"

Shrediä olen tehnyt uskollisesti, tänään tosin on lepopäivä lihasten palautumista varten, mutta huomenna jatkuu taas! Jaksan jo tehdä "anterior hand raises and side lunges"-harjoitusta pitämättä lepotaukoa!

Mietin tässä, onko parempi laihduttaa vain koko ajan, vai pitääkö aineenvaihdunnalle pitää ns. "boostipäiviä", kuten olen kuullut, ja tämän kahden viikon jälkeen pitää yksi päivä suuremmalla kalorimäärällä? Suuremman kalorimäärän päivä kyllä kieltämättä houkuttaisi, mutta onko se hyväksi vai pahaksi? Kertokaa ihmeessä kokemuksianne!

8 - Itsetuntoni on surkea

Luulen huonon itsetuntoni ja ihmismassojen pelkoni johtuvan suurelta osin ylipainosta. Tai ainakin usein, kun näen jonkun ihmisen katsovan minua, ajattelen, että hän tuijottaa varmaankin läskejäni. Monessa paikassa myös vertailen itseäni muihin - "tuokin on minua laihempi, samoin tuo, ja tuo, ja tuo... eikö täällä ole ketään minua lihavampaa?" Pelkään myös nähdä vanhoja tuttuja ihan siksi, etten halua heidän näkevän, miten olen lihonut.

Tänään vaaka näytti 114,3 kg eli jo 2,5 kg on lähtenyt! Olin niin iloinen, kun tänä aamuna vaaka näytti kyseisiä lukemia. Nestettähän tuosta saattaa olla iso osa, mutta on tämä ainakin alku! Tällä menolla 110 kilon alitus ei ole kaukana.

Perjantai hieman pelottaa dieettini kannalta, sillä olen silloin menossa isoäitiäni katsomaan, ja mummothan tunnetusti syövät ja syöttävät kaikenlaista voikermakalorihöttöä. En saisi syödä sitä, en saisi syödä mitään, mikä ei kuulu dieettiini. Olen suunnitellut ottavani omat eväät mukaan ja sanovani tiukasti EI kaikelle, mitä mummo tarjoaa, mutta riittääkö se? Sorrunko kuitenkin mummon maanitellessa ja (tuttuun tapaansa) haukkuessa ruokailuvalintojani? Toivottavasti en.

Tänään katsoin Suurinta Pudottajaa ja sain sieltä kovasti inspiraatiota omaan projektiini. Harmittaa, ettei itsellä ole kuntopyörää, sitä olisi ollut mukava polkea samalla, kun katsoo. Pieni crosstrainer kyllä löytyy, mutta siinä ei ole niin mukava kuluttaa aikaa kuin kuntopyörällä.
Shrediä olen myös tehnyt tänään, ja sen huomaa, olkavarret ovat taas kipeinä. Tietääpähän ainakin tehneensä jotain.

Huomiseen tai viimeistään ylihuomiseen!

7 - Nivelet eivät kestä ylipainoa

Pahimpia puolia ylipainossa on se, että nivelet alkavat sanoa lonks, kräks, poks ja naps. Niin ainakin minun polveni ja nilkkani jo sanovat, kun harrastan liikuntaa. Vasen polvi on usein kipeä. Uskon sen johtuvan ylipainosta.

Olen havainnut varsinkin polvinivelten napsumista tehdessäni tuota Shrediä, mutta en ole välittänyt siitä - joskin olen pyrkinyt tekemään liikkeet todella huolellisesti, ettei yksikään nivel sano kokonaan sopimusta irti. Toivon mukaan napsuminen ei ole merkki mistään pysyvästä vauriosta, vaan se loppuu kun saan kiloja karistettua...

Tänään on ollut hyvä päivä. Shredin tein ihan mielelläni, olen syönyt kuten on kuulunutkin eli sairaaladieetin mukaan, joskin koko ajan tekisi mieli napostella jotain, mutta en ole antanut houkutukselle periksi. Mikään älytön hiilarihimo ei kuitenkaan ole päällä, kuten esimerkiksi eilen oli.

Tähän päiväänhän kuului:

Aamupala: Kuppi kahvia, sokeripala.
Lounas: Iso pihvi, vihreää salaattia ja omena
Päivällinen: Paksu viipale kinkkua, 1 ½ dl maustamatonta
jogurttia.

ja minulla on tästä vielä se omena syömättä, joten ihan hyvin menee. :) Päivällisen olisin tosin voinut syödä vasta siinä viiden-kuuden pintaan, mutta se nyt meni, omena tosiaan vielä odottelee.

Vähän on ollut rahahuolia, sain yllättäviä laskuja ja tilillä on tällä hetkellä 20€ ja sillä pitäisi pärjätä... hetkenä minä hyvänsä voi tulla rahaa, mutta viimeistään vasta ensi kuussa. Tosin saan varmaan mummolta rahaa kun käyn siellä. Eikä tässä sinänsä mitään hätää ole, isäkin sanoi että hän lainaa jos tulee paha tilanne. Joten kaipa tässä pärjätään. Rahavaikeuksien takia en kyllä aio dieettiä lopettaa.

Päätin muuten, että sitten kun 110 kg alittuu, palkitsen itseni jollain. Se ei tule olemaan mitään herkkujen mässäystä eikä ruokaa noin yleensäkään, vaan esimerkiksi jokin asuste (vaatteita en aio näihin mittoihin enää ostaa), Valdalle tai Arulle jotain (tykkään ostaa lemmikeille kaikkea, joten tämä palkitsee siis minutkin), meikkituote tai mikä nyt (raha)tilanteeseen sopii. Voisin tätä palkitsemista harrastaa oikeastaan viiden tai kymmenen kilon välein, niin saisin siitäkin lisää motivaatiota...

Taidanpa lähteä tästä vielä pyörälenkille, kun on tylsää ja tuntuu siltä että voisi vielä vähän liikkua. Nähdään taas!