8 - Itsetuntoni on surkea

Luulen huonon itsetuntoni ja ihmismassojen pelkoni johtuvan suurelta osin ylipainosta. Tai ainakin usein, kun näen jonkun ihmisen katsovan minua, ajattelen, että hän tuijottaa varmaankin läskejäni. Monessa paikassa myös vertailen itseäni muihin - "tuokin on minua laihempi, samoin tuo, ja tuo, ja tuo... eikö täällä ole ketään minua lihavampaa?" Pelkään myös nähdä vanhoja tuttuja ihan siksi, etten halua heidän näkevän, miten olen lihonut.

Tänään vaaka näytti 114,3 kg eli jo 2,5 kg on lähtenyt! Olin niin iloinen, kun tänä aamuna vaaka näytti kyseisiä lukemia. Nestettähän tuosta saattaa olla iso osa, mutta on tämä ainakin alku! Tällä menolla 110 kilon alitus ei ole kaukana.

Perjantai hieman pelottaa dieettini kannalta, sillä olen silloin menossa isoäitiäni katsomaan, ja mummothan tunnetusti syövät ja syöttävät kaikenlaista voikermakalorihöttöä. En saisi syödä sitä, en saisi syödä mitään, mikä ei kuulu dieettiini. Olen suunnitellut ottavani omat eväät mukaan ja sanovani tiukasti EI kaikelle, mitä mummo tarjoaa, mutta riittääkö se? Sorrunko kuitenkin mummon maanitellessa ja (tuttuun tapaansa) haukkuessa ruokailuvalintojani? Toivottavasti en.

Tänään katsoin Suurinta Pudottajaa ja sain sieltä kovasti inspiraatiota omaan projektiini. Harmittaa, ettei itsellä ole kuntopyörää, sitä olisi ollut mukava polkea samalla, kun katsoo. Pieni crosstrainer kyllä löytyy, mutta siinä ei ole niin mukava kuluttaa aikaa kuin kuntopyörällä.
Shrediä olen myös tehnyt tänään, ja sen huomaa, olkavarret ovat taas kipeinä. Tietääpähän ainakin tehneensä jotain.

Huomiseen tai viimeistään ylihuomiseen!