En halua sairastua, en halua ottaa sitä riskiä, että joutuisin vaikkapa viettämään loppuikäni pyörätuolissa. Tämä on siis todellakin yksi painavimmista syistä laihtua.
Eilen olin niin totaalisen väsynyt, etten jaksanut kirjoittaa blogia. Eilinen kuitenkin meni ihan hyvin, vaikka olin mummolassa ja kiusauksia oli, en syönyt mitään ylimääräistä! Mummo otti ruokavalio-asiani ihan hyvin, luulin hänen haukkuvan minut lyttyyn, mutta sen sijaan hän olikin kannustava ja kehaisi, miten hyvä on että yritän laihtua. Vähän mummo kyllä napisi mm. vaaleasta leivästä, jota söin (kuului dieettiin), sekä siitä, etten juonut maitoa, kun mummon mielestä aina pitäisi syödä tummaa leipää ja juoda paljon maitoa. Mummo myös hieman kiusasi minua mansikoilla, muttei pakottanut syömään.
Eilen oli loppupäivästä joku ihan älytön hiilarihimo, teki mieli käydä kaupasta ostamassa mustikkatäytepitkoa, mutta en tehnyt sitä! Tosin vieläkin on kiusaus päällä, vähän lievempänä kuin eilen, mutta taistelen sitä vastaan ja uskon, että selviän sortumatta.
Jotenkin vaikea uskoa, että mennään jo kuudetta päivää ilman sortumisia. En ole varmaan ikinä päässyt näin pitkälle laihdutuksessa. Olen todella ylpeä itsestäni! Vaakakin näytti tänä aamuna 113,1 kg eli 3,7 kg on lähtenyt. Huomenna oletan, että luku alkaa 112:lla. Siitä onkin enää pari kiloa matkaa 110 kg:n tavoitteeseen ja palkintoon!
"Anterior hand raises and side lunges" |
Mietin tässä, onko parempi laihduttaa vain koko ajan, vai pitääkö aineenvaihdunnalle pitää ns. "boostipäiviä", kuten olen kuullut, ja tämän kahden viikon jälkeen pitää yksi päivä suuremmalla kalorimäärällä? Suuremman kalorimäärän päivä kyllä kieltämättä houkuttaisi, mutta onko se hyväksi vai pahaksi? Kertokaa ihmeessä kokemuksianne!